Ripsihuoltoon (ja voittaja)

Olen itse juuri lähdössä ripsihuoltoon, ja ilmoitan nyt voittajan samalla tässä. Mulla itsellä tuli oman mokan takia todella pitkä tauko, kun en yhtään ajatellut että ennen joulua on muutama muukin huollon... no, selvisin tähän asti kuitenkin ja nyt pääsen huoltamaan ripset! 

Kuitenkin erittäin tyytyväinen olen ollut, ei mulla ikinä ennen ole mitkään pysyneet näin kauan, sillä edelleen 5-6vkon jälkeen mulla on ripsiä edelleen kiinni, oon hämmästynyt! Ei oo ikinä ennen tosiaan  pysynyt näin pitkään. :D 

Mun kännykkä ei nyt jostain syystä anna lisätä kuvia tähän... ärsyttävä! Ajattelin kuitenkin tämän viikon aikana tehdä paremman postauksen, jossa näkyy enemmän eri tilanteissa ripsiä!

Arvonnan voitti CHRISTA! :)

RIPSET (+arvonta!)!

Mä marssin tänään Kauneushoitola Meloniin Ennin luokse. Viime viikolla sovittiin aika, ja tänään se sitten oli. Mulle tehtiin volyymiripset, joita oon kaivannut kyllä paljon. Mua jännittää aina vähän mennä uudelle tekijälle, koska ikinä ei tiedä mitä se lopputulos on. Kuvia voi katsoa joo, mutta mikä kertoo, että ne on juuri sen tekijän tekemät. Ei mikään. Mutta kyllä, katsoin Ennin tekemistä ripsistä kuvia ja olin vakuuttunut. Hyvillä mielillä menin siis Ennin huoviin :)

JA VAU! Ihan itketti, kun Enni antoi mulle peilin käteen. Ihan täydelliset. Juuri hyvä mitta, kaarevuus ja tuuheus... tai no, voiko tuuheutta ikinä olla liikaa (ei). Aikaa meni suunnilleen kaksi tuntia, joka on oikein hyvä aika volyymipidennykselle (jos paljon vähemmän aikaa menee, niin siinä kohtaa kannattaa vähän miettiä, missä sitä käy). Huonoja tekijöitä tähän maailmaan meinaan mahtuu ihan liikaa, ja valitettavasti mäkin olen heistä saanut kokemusta. Ei ikinä enää. 

Se, mikä oli kaikkeista ihaninta, oli se, kuinka mukava Enni oli. Mikä onkaan hei kiusallisempaa, kuin se, että menet ottamaan ripsiä ja sulla ei yhtään kohtaa kemiat tekijän kanssa, vaan koko sen pari tuntia pötkötät ihan hiljaa. Ennin kanssa ei näin käynyt, päinvastoin. Siinä samalla, kun mua hemmoteltiin, oli vielä hyvää juttuseuraa. Mikä voisikaan olla parempaa? 

Melonissa oli myös todella ihana tunnelma, hieman hämärää aulassa, mutta just niin jees. Heiltä löytyy kaksi hoitohuonetta, sillä Ennin lisäksi siellä on myös Anna tekemässä ripsiä ja muuta ihanaa. Meloni sijaitsee Maariankadulla, eli aivan keskustassa. Näin tiivistettynä: olen erittäin onnellinen, että mulla on taas ripset, koska kun näiden kanssa katsoo aamulla peiliin, ei itketä yhtään niin paljoa. Ripset antaa todella paljon freshimmän lookin, eli jos sitä kaipaa, niin tässä vastaus ongelmiin. 

Ja se mitä mä itse arvostan näyttävyyden lisäksi eniten ripsissä, on se, että voin unohtaa ripsivärin. Sen jälkeen kun kesällä kävin siellä todella huonossa ripsipaikassa, mun omat ripset tuhoutui totaalisesti. Katkenneita ripsiä, isoja välejä sekä jännästi mutkalla olevia ripsiä. Joo, on ne palautuneet lähes ennalleen, mutta sen jälkeen on tuntunut, ettei ripset pysy taivutettuina, vaikka nykyään käytän vedenkestävää ripsiäväriä, ja ennen pysyi ihan normaalillakin hyvänä. Nyt ei tarvitse tuhertaa itkua meikatessa, vaan voi hyvillä mielin näyttää keskaria ripsiväriputkilolle. <3

PSSST! Tällä hetkellä hetkellä tytöt ovat laittaneet tarjouksen, joka on voimassa 4.12 asti. 

Volyymiripset saat hintaan 70€ (norm. 95€) sekä klassiset 55€ (norm. 80€). Tässä hyvä joululahjavinkki myös ;)

Mutta, ettei teitä unohdeta, olisi aika arvonnalle. Palkintona olisi klassiset tai volyymiripset, voittaja saa päättää, kummat haluaa. Osallistumisaikaa on 30.11.2015 saakka, ja sen jälkeen ilmoitan voittajan. Osallistuessa keksi itsellesi nimimerkki sekä ilmoita kommentissa sähköpostisi. Onnea kaikille arvontaan! :)

Huomioithan, että Kauneushoitola Meloni sijaitsee Turussa, ja voitto on lunastettava täällä. Voiton voit myös antaa lahjaksi jollekin, mikäli et itse tarvitse ripsiä (eli tytöt, laittakaa poikaystävät osallistumaan! :D). Kuitenkin, vielä iso kiitos Ennille ja Kauneushoitola Melonille! <3

Harmittaa ihan tosi paljon näiden kuvien laatu. Ihan kamala. Ripset tulevat kuitenkin varmasti näkymään tulevien postauksien aikana täällä "käytössä". 

#prayforparis

Mä herään sunnuntaiaamuun Suomessa vailla sen suurempaa huolta tai surua. Samaan aikaan Ranskassa, Pariisissa, herätään epätietoisuuden keskelle. Kaikki haluavat jatkaa elämää normaalisti, mutta kyllä siinä hetki menee, ennen kuin kaikki pystyvät sanovansa elävän normaalia elämää. Pelko kulkee mukana. Voinko mennä lähikauppaan, selviänkö sieltä hengissä takaisin? Pitää kuitenkin uskaltaa ja luottaa, että jotain hyvääkin vielä on. Vaikka se on varmasti tällä hetkellä hyvin vaikeaa pariisilaisille.

Nyt kuitenkin olen lukenut hirveästi aiheesta tekopyhyys, ja kuinka se huomattiin nyt tämän terroristi-iskun myötä viimeistään. Monet ihmiset ovat Facebookissa päivittänyt profiilikuvakseen Ranskan lipun, mikä on mun mielestäni hieno myötätunnon sekä kunnioituksen ele. Kuitenkin tähänkin asiaan, niin kuin ihan jokaiseen, löytyy aina joltain pahaa ja ilkeää sanottavaa. Tällä kertaa mä vedin tunteisiin, kun silmiini alkoi tulemaan "vittu te ihmiset joilla tuo lippu on, tiedättekö edes minkä takia pidätte sitä" tai "kirjoittaa #praforparis, mutta ei varmasti edes rukoile". Jaoin itse fb:ssä koskettavan tekstin, johon juurikin kirjoitin otsikossakin esiintyvän tekstin. Sen jälkeen näin juurikin tuon kommentin, joka liittyy tuohon rukoiluun. Hetken aikaa mietin, että tottahan se on, enhän mä ristinyt käsiä ja viettänyt hiljaista hetkeä.

Muistin kuitenkin erään asian rippikoulusta. Meille kerrottiin, että rukoilu ei tarkoita sitä, että ristii kädet ja on hiljaa. Rukous voi olla se, että annat ajatuksesi ja toiveesi muille. Ja tässä Pariisin tilanteessa olen jo useamman kerran niin tehnyt. Rukous voi myös olla sitä, että sanot jonkin asian ääneen. Rukous ei vaadi mitään. Se vain on. Ja kuka on mulle sanomaan, että ethän sä edes rukoillut? Niin, ei kukaan. Tiedän itse, että olen antanut lämpimiä ajatuksia. Rukous ei ketään pelasta, mutta ihminen, jolla on myötätuntoa, toimii näin.

Monet ovat myös olleet pahoillaan, sillä muualla maailmassa on normaalia, että 120 ihmistä kuolee päivässä, mutta se ei ylitä mediakynnystä. Mietittyäni tätä asiaa, en osaa vieläkään järkevästi sanoa siitä mitään. Joudun omastakin mielestäni tylysti toteamaan, että niin valitettavaa kuin se onkin, muualla maailmassa on totuttu siihen. Me ollaan totuttu, että Syyriassa on huonot oltavat, ja tiedetään, ettei sieltä enää uutisoida joka asiasta. Kehitysmaista me tiedetään, että heillä on kamalaa. Nälänhätää ja kaikkia kamalia sairauksia. Me ollaan opittu elämään sen asian kanssa, vaikka se ei saisi olla niin. Sitten on Ranska, jossa ei ole mitään tämän tapaista normaalisti. Se koskettaa, ihan hirveästi. Media reagoi, maailma reagoi ja kaikki reagoi. Kaikki on ihmeissään, hieman peloissaan ja he haluavat osoittaa olevansa tukena. Toiset fyysisesti, toiset henkisesti.

Mä en voinut tarjota kenellekään hätämajoitus paikkaa vaarallisen paikan lähellä, mutta mä pystyin osoittamaan välittämiseni sillä, että vaihdoin profiilikuvani. Mielessäni ei edes käynyt, että joku ihan oikeasti siitä pahottaisi mielensä. Maailmassa on paljon pahaa, ja jos kaikkea surisi, saisi kokoajan olla surullinen. Ja faktahan se on, että tämä tapahtui nyt jo niin lähellä, paljon lähempänä kuin monet muut ikävät asiat, se pelästyttää paljon enemmän meitä suomalaisiakin. Väkisin tulee sellainen olo, että onko seuraavana vuorossa Suomi? Sitä on kuitenkin ihan turha alkaa miettimään tai pelkäämään.

Haluan lähettää paljon lämpimiä ajatuksia Pariisiin <3
Kaikille tämä sunnuntai ei ole tavallinen. Mä saan olla onnellinen, että voin nyt nousta sängystä rauhallisen aamun jälkeen, pukea vaatteet päälle ja lähteä kirpparille poikaystäväni kanssa. Sitä pitää osata arvostaa ja kunnioittaa. Se ei ole itsestäänselvyys.

Mitä mä syön?

Saan aina välillä kyselyitä, että mitä mä oikein syön, kun kerron, että olen paljon energisempi ja migreeni pysyy poissa. Ajattelin, että voisin aina välillä jakaa täällä jotain vinkkejä. Mä kun lähden näitä mun ruokia tekemään, siinä unohdan kaikki reseptit, ja mennään mielikuvituksen varassa. Vielä kertaakaan en ole pahaa ruokaa tehnyt, ja näistä todella saa mahan täyteen, kun monissa on hyvät proteiinit mutta vähän hiilareita. Tässä nyt kuitenkin vinkki, joka on jo hetken aikaa ollut lemppari. 

Kaupan pakastealtaasta poimittua seitiä. Miten siitä voi saada hyvää, onko se muka jotenkin mahdollista? Voi kyllä.

Uunin laitoin 200 asteeseen lämpeämään. Asettelin seitit folion päälle, ja maustoin mustapippurilla, paprikajauheella sekä suolalla (olisin laittanut myös hieman chiliä, ellei se olisi ollut loppu). Lopuksi päälle vielä kuivattua tilliä, punasipulia sekä limeviipaleet. Sitruunasta mä pidän enemmän, mutta se oli loppu.

Pidin uunissa vajaan puoli tuntia, katsoin väristä milloin näyttää hyvältä ja nappasin pois. 

Seitin valmistaminen onnistuu myös pannulla, hieman öljyä pannulle, seiti ja päälle sitruunapippuria. Nam. Seiti tulee valmiiksi pannulla todella nopeasti, ja näin ollen on "pikaruokaa".

Seitin kanssa syön yleensä kasviksia, mutta jos tekee mieli saada jotain raskaampaa, keitän täysjyväriisiä tai bataattilohkoja.

Kasvikset valmistuu niin uunissa kuin pannullakin. Käytän paljon pakastevihanneksia, mutta sekaan heitän myös tuoreita. Kasviksissa menen fiiliksen mukaan, mutta aika usein lautaselle päätyy punasipulia, pavunvarsia, kukka- sekä parsakaalia, porkkanaa, maissia, chiliä, paprikaa sekä bataattia. Hieman öljyä ja mausteita. Maustan pääasiassa pienesti suolalla, joskus saatan lisätä pippuria. 

Valmiiseen annokseen kylkeen raejuustoa, ja ääntä kohden. Namnam. Nopea ruoka, sekä pitää nälän hyvin loitolla. 

Ensimmäistä kertaa omillaan

Halusin kirjoittaa aiheesta, joka on monelle nuorelle ajankohtainen asia, ja omasta mielestäni hyvin tärkeä. Kun on muuttamassa ensimmäiseen omaan kotiin, mitä pitää miettiä, mitä hankkia ja mitkä unohtuvat helposti? Kuinka vaikeaa on pärjätä omillaan ja mistä apua, jos sitä tarvitsee. Toivottavasti saatte tästä jotain irti, ja ainakin yhden vinkin. Nämä asiat ovat sellaisia, jotka tosiaan mä/me huomasimme vasta, kun se asia oli silmien edessä. Tekstin kuvat on ottanut ystäväni Lily, jolta nyt törkeästi varastin nämä. En vain keksinyt mitään kuvitusta tähän, joten hain nämä meidän Facebookin ryhmästä, johon Lily on aina laittanut ottamiaan kuvia, josta niitä on saanut kopioida. Ja asiat mitä tässä tulevassa tekstissä on, ne on meidän elämästä. Miten asiat meidän kohdalla tapahtui. Kaikilla ei tietenkään samalla tavalla mene. 

Ensimmäinen asia kun lähdetään miettimään omaa, itsenäistä elämää, on tietysti se, että onko haussa vuokra- vai omistusasunto. Me asumme vuokralla, ihan jo senkin takia, ettei meillä kummallakaan ollut säästössä oman asunnon hankkimista varten rahaa. Enkä mä koe tarpeelliseksi, että ostaisi heti ensimmäisen asunnon. Mulla varsinkin mieli ja maku muuttuu liiankin tiuhaan tahtiin, joten en todellakaan olisi valmis ollut niin suureen sijoitukseen heti 18-vuotiaana. Olen erittäin tyytyväinen vuokralla asumiseen. 

Seuraava askel sitten on miettiä, mitkä ovat omat tulot. Saatko Kelan maksamaa asumistukea? Mikäli, sinne täytetään esim. verkossa hakemus. Mikäli kuitenkin haluat hakemuksen täytössä apua, voit mennä Kelaan myös paikan päälle. Siellä virkailija auttaa hakemuksen kanssa, jotta varmasti menee kerralla oikein. Kaikki eivät tietystikään ole oikeutettuja asumistukeen. Kelan sivuilta löytyy laskuri, jolla voi kokeilla, mikä olisi suuntaa antava summa. Siinä on kuitenkin hyvä aina muistaa, että se on aina vain arvio. Siihen ei ole mitään luottamista, ja hyvinkin yleistä on, että sieltä tulee vähemmän, kuin mitä laskurin mukaan olisi pitänyt tulla. Tulot muutenkin on eri ihmisillä aivan erilaiset, joten tämä aihealue on jokaisella aivan erilainen. Kun olet selvillä omista tuloista, alkaa se jännittävin vaihe.

Asunnon metsästäminen. Kun alkaa asuntoa etsimään, on hyvä siinä vaiheessa tietää alue/alueet, jonne tahtoisi muuttaa. Me kun mietittiin aluetta, pidettiin tärkeinä kriteereinä, että lähikauppa löytyy,  on hyvät puitteet koiran kanssa lenkkeilyyn sekä bussilla pääsee kulkemaan helposti. Kaikki nämä natsasi meidän nykyisessä asuinalueessa, kuitenkin tässä kesän ja syksyn aikana tämän alueen tila on muuttunut suhteellisen rauhallisesta hyvinkin rauhattomaksi. Joten muutto tulee enemmän kuin hyvään aikaan eteen. Kuitenkin, kun alue on päätetty, tai muutama vaihtoehto on järkevämpää. Varsinkin jos on vuokralle muuttamassa, on asunnon saaminen huomattavasti helpompaa, kun vaihtoehtoja on useita. Sen jälkeen alkaa itse etsiminen. Mistä haluaa etsiä, haluatko yksityiselle vuokranantajalle vaiko isolle firmalle? 

Me asutaan tällä hetkellä pienemmällä vuokranantajalla, mutta ensi kuussa muutamme ison vuokrafirman asuntoon. Kummassakin on omat puolensa, niitä en nyt sen koommin lähde vertailemaan. Kumpikaan ei ole huono. Mikäli haluaa hakea asuntofirman kautta, löytyy netistä lomakkeita, jotka täyttämällä saa valittua mieluisia asuntoja hakemuksen yhteyteen, ja hyvällä tuurilla sieltä tarjotaan asuntoa. Kun iso asuntofirma on tarjonnut asuntoa, sovitte yhdessä näytön. Näytön jälkeen saat tehdä päätöksen, otatko asunnon vai et. Mikäli ei halua hakea isojen asuntofirmojen kautta, vaan vaikka pienin asuntovälitysfirmojen kautta tai vuokraamalla suoraan asunnonomistajalta, ei sen kummemmin tarvitse täytellä hakulomakkeita (ainakaan tietääkseni), vaan kun löydät netistä kiinnostavan kohteen, todennäköisesti siellä lukee milloin on näyttö. Siellä pääset katsastamaan asunnon ja sen jälkeen saat muiden kiinnostuneiden kanssa jättää yhteistiedot, mikäli olet kiinnostunut. Loppujen lopuksi hyvinkin simppeliä, mutta hyvin jännittävää ja mielenkiintoista.

Kun olet itse tehnyt kaiken, mitä asian eteen voit tehdä, on vuorossa odottaminen. Se on tavallaan tylsin vaihe, mutta tietty samalla pelottaa ja mietityttää, että mitä jos ei saakaan sitä ihanaa asuntoa? Kuitenkin tässä kohtaa täytyy vain pitää peukut pystyssä ja luottaa, että mikäli asunto on juuri sua/teitä varten, te saatte sen. Kuitenkin hakijoita on aina tuhottomasti, joten jos itse onnistuu olemaan se kaikista paras, on kyllä erittäin onnekas ihminen.

Asunnon saamisen jälkeen saat tietää muuttopäivän. Yleensä muuttoaikaa on noin kuukauden verran. Siinä ajassa ehtii tekemään hyvin kaikki tärkeät asiat sekä pakkaamaan vanhassa kodissa, sekä tekemään tarpeelliset hankinnat. Ja alussa tosiaan kannattaa ostaa vain ne tarpeelliset, sillä rahaa muuttamiseen menee kyllä muutenkin paljon, ja mikäli siinä vaiheessa alkaa miettimään kaikki niin, että kahvikupitkin täytyvät olla täydelliset, eikä ihan kivat, loppuu rahat jossain vaiheessa. Niin meidänkin muutto tehtiin, että ensin ostettiin se mitä tarvittiin, ja kun rahaa muuton jälkeen jäi, kävin hakemassa niitä ihania sisustusjuttuja.

Kun se asunto on luvattu sulle, on muutamia paperiasioita hoidettavana. Muuttoilmoitus, osoitteenmuutos (joihinkin paikkoihin se menee automaattisesti, mutta ei todellakaan kaikkiin). Tässä vaiheessa mä todennäköisesti unohdan jotain oleellista, mutta... ei vaan millään tuu mieleen nyt ainakaan muuta tähän kohtaan.

Muuton jälkeen on se ihanin osuus. Uuden asunnon sisustaminen. Tosin samalla tämä vaihe on myös se, mikä pistää ketuttamaan, kun olet hankkinut jonkun huonekalun, eikä se sovi millään uuteen asuntoon. Siinä kohtaa ärsyttää ja harmittaa. Kuitenkin hiljalleen kaikki tavarat löytävät oikean paikan, ja koti alkaa näyttämään kodilta. Sitä tunnetta ei pysty edes kuvailemaan, kun kaikki tavarat oli paikallaan, ja oli mielettömän onnellinen ja rauhallinen olo. Siinä se nyt on. Oma koti. Ensimmäistä kertaa. Nyt olet täysin vastuussa omasta elämästäsi.

Vasta muuton jälkeen ymmärtää, kuinka paljon omat vanhemmat kantoi huolta. Nyt olet vastuussa itse ruokaostoksistasi. Monilta nuorilta (naisilta varsinkin) kuulee hyvinkin usein suustaan "mä nyt ostin tän ja loppukuukausi syödään makaroonia". Ja niin ne monet kuulemma tekee, elämä on valintoja täynnä. Monet asiat täytyy oppia kantapään kautta, jotta seuraavalla kerralla niissä tilanteissa osaa olla fiksumpi ja toimia oikein. Mä en itse jaksaisi syödä päivästä toiseen makaroonia. Ruoanlaitto on kivaa, ja mä nautin siitä todella, joten meillä täytyy aina olla rahaa raaka-aineisiin, jotta saan kokkailtua. Voisin joku kerta hieman koota yhteen näitä kokkausjuttujakin, laitella hieman reseptejä ja kuvia, koska tällä hetkellä mä syön ihania ruokia (mm. kukkakaalimuusi), jotka on ehdottomasti kokeilun arvoisia. Vaikkei sitä uskoisi!

Sitten kun on omillaan, ymmärtää sen, että laskut on maksettava, ja ruokaakin olisi hyvä saada kaupasta. Loppujen lopuksi ruoka ei edes niin hirveän kallista ole, kun miettii mitä ostaa, ja tekee paljon itse. Hyvä esimerkki on, kuinka paljon parempaa on itsetehty leipä verrattuna kaupan vaihtoehtoihin. Eikä itsetehty leipä ole todellakaan kallis eikä edes vaikea tehdä.

Mun piti tähän postaukseen vielä luetella muutamat must have-tuotteet, kun muuttaa omaan kotiin, ja mitkä unohtuu todella helposti, mutta tästä tuli nyt jo niin pitkä, että säästän sen ihan omaan postaukseen.. uskon, että sekin tulee jo tällä viikolla ulos. :)

Arkimeikki

Kirjoitan tän postauksen kännykällä, joten en tiedä ihan tarkkaan, millainen ulkonäkö tälle nyt mahtaa tulla. Toivotaan että näyttää kuitenkin ihan fiksulta. Multa kauheasti jostain syystä kysyttiin edellisen blogin puolella arkimeikin teko-ohjetta, mikä mua huvitti kyllä paljonkin, koska mun arkimeikki on todella tavallinen ja aika hätäisesti aina tehty. Päätin kuitenkin tämän toteuttaa nyt, en sen kummemmin jaksa mainita merkkejä, mikäli joku nyt jää kiinnostamaan, niin saa tietysti kysyä! :)

Ihan aluksi mulle meikkaamisessa on tärkeää se, että on puhdas iho. Jos siis en suoraan suihkun jälkeen ala meikkaamaan, ensin pesen naaman vedellä ja sen jälkeen vasta meikit. Tärkein mun meikissä on kosteutus, koska mulla on niin kuiva iho, varsinkin näin kun viileät ilmat tulee. Käytän kookosöljyä päivittäin, ja vielä ennen meikin laittoa naamalle levitän Lumenen kosteuttavan geelin. Tämä tuli joskus LivBoxin mukana joskus, ja on jäänyt kaappiin. Nyt edellisen voiteen loputtua otin tämän käyttöön, enkä kyllä tyytyväisempi voisi olla.

Kosteutuksen jälkeen normaalisti vuoro peiteaineille, mutta kun huomaa, että ne on loppu, joutuu pärjäämään ilman. Ja se ei ole kovin mukavaa näin talvella, kun on kuiva iho, joka punoittaa todella pahasti sekä pieniä inhottavia näppylöitä. Kuitenkin tällä mentiin tänään, vaikka aika paljon harmittikin meikatessa...

Joten, kun ihon virheiden peittäminen jäi tällä kertaa, on tasoittavan voiteen(?) aika. Kuten huomaa, musta ei tulisi ikinä mitään kosmetiikkabloggaajaa (siis sillä tavoin, että koko blogi painottuisi siihen), sillä en mä tiedä edes näiden oikeita nimiä! Ei anneta sen kuitenkaan haitata... bongasin nämä erilaiset tuubit joskus kesällä jo Sokokselta, sillon jäi kuitenkin ostamatta. Noin kuukausi sitten kuitenkin poimin tämän sekä sen sinisen tuubin (joka on mystisesti kadonnut johonkin) kaupasta mukaani. Monet ovat kehuneet tätä, ja sanoneet auttavan, mä en nyt oikein tiedä. Olen kuitenkin sen käytössä pitänyt, koska ehkä se nyt pienesti ainakin tasoittaa naamaa.

Tänään varsinkin, kun mitään muuta ei ollut meikkivoiteen alla. Kadehdin kyllä kovasti ihmisiä, joilla on niin hyvä iho, ettei tarvitse mitään meikkivoiteen alle. Ja ne, jotka eivät periaatteessa tarvitse edes meikkivoidetta. Miksei mullakin voisi olla?

Meikkivoiteena käytän ihan markettikamaa, vaikka joku parempi tekisi mieli hankkia! Nyt kuitenkin rahat täytyy säästää tulevaa muuttoa varten, joten näillä mennään. Mulle itselleni mä olen ehdottomasti kokenut tämän parhaaksi markettimeikkivoiteeksi, peittoisuuden sekä riittoisuuden puolesta. Eikä tosiaan näihin nähden ole ollenkaan paha hintakaan. Meikkivoiteen levitän sudilla. Ja jee, tässä on asia, jossa mä olen ottanut edistysaskeleen. Ennen levitin aina sienellä. Luin kuitenkin artikkeleita sekä blogitekstejä, miten ne sienet kerää bakteereita... enää ei tee mieli käyttää, hyi.

Ja askel vielä parempaan suuntaan oli se, että heivasin pilipali-sudit pois, ja ostin netistä laatutavaraa. Niin luomille kuin kasvoille, jee <3_<3 Meikkaaminen on huomattavasti helpompaa nyt, varsinkin silmämeikki! Ei siitä kuitenkaan sen enempää tällä kertaa.

Meikkivoiteen jälkeen on puuterin vuoro, tällä hetkellä mulla on Yves Rocherilta tilattu puuteri. Kaipaan kuitenkin todella paljon irtopuuteria, ja seuraavaksi päätin hankkia sellaisen. Huomattavasti helpompaa sen avulla, kun ei tarvitse miettiä, jääkö johonkin kohtaan inhottavia puuteriläikkiä.

Se on kyllä pakko sanoa, että on tämä ollut ihan todella riittoisa puuteri, mä tilasin tän joskus keväällä, ja nyt alkaa olemaan siinä vaiheessa, että täytyy ostaa uusi tosiaan! Mutta olin erittäin tyytyväinen tähän ihan kaikin puolin.

Tämä mua hävettää näyttää... ei noita tahroja ja sormenjälkiä huomaa niin hyvin livenä... tässä kuvassa ne oikein ihanasti korostuu kaikki. Kuitenkin, reilu kuukausi sitten tilasin itselleni tämän Anastasian Contour Kitin. Suomessa tämän hinta on 69€ suunilleen, itse löysin eräästä blogista vinkin, josta tämän sai tilattua 30€. Ja mä tilasin, vaikken ikinä ollut käyttänyt mitään tälläista, mutta ajattelin, että nyt on aika kokeilla.

En mä vieläkään osaa tätä varmastikaan oikein käyttää, mutta omalle silmälle saan kivat varjostukset sekä korostukset tehtyä, ja se riittää mulle :) Mikäli jonkin vastaavan paletin ostoa on ajatellut, voin suositella tätä kyllä.

Tässä näkyy vielä nämä värit, tosin vessan kellertävä lamppu muuttaa kaikkia sävyjä hieman lämpöisempään suuntaan, mutta kuitenkin. Kuusi värinappia siis löytyy. Jos jotain tässä muuttaisin, niin vaalein sävy saisi olla vielä hieman vaaleampi. Hyvä se kuitenkin näinkin on, aivan ehdottomasti!

Tällä sudilla laittelen vaaleat sävyt naamaan, ja tummemmat hieman isommalla. Todennäköisesti mulla on tähän puuhaan aivan väärät siveltimet käytössä, joten suosituksia saa ehdottomasti antaa! Mikä vain tekeekin meikkauksesta entistä miellyttävämpää ja helpompaa, on aina plussaa.

Kulmavärinä mulla on Anastasian Dipbrow Pomade sävyssä Blonde. Tämähän maksoi tuolta samasta verkkokaupasta 12€, Suomessa n. 30€. Aluksi arkailin sävyn kanssa, että uskallanko ottaa tämän Blonden, että onko se liian vaalea. Onneksi otin, sillä tämä on juuri hyvä. Tummempi olisi tosiaan voinut olla jo liian tumma... ja mikäli joskus jostain syystä haluaa vielä tummempaa, sinne voi laittaa kynää tai toista kulmapalettia sekaan.

Kulmasiveltimenä on Anastasian oma kulmasivellin, se on todella hyvä.

Tämän jälkeen vuorossa on rajaukset. Vaihdoin pitkän ajan jälkeen luottokynäni tai eyelinerin Lorealiin. Ja kyllä kannatti, tässä on vähän paksumpi pää, ja se toimii mulla just eikä melkein! Luulen, että tämä jää meikkilaukun luottotuotteeksi.

Ripsiin näitä molempia, tai toista. Vähän riippuen siitä, millaisella päällä mun ripset on. Tietenkin ennen ripsiväriä taivutus, mutta siitä nyt en jaksanut kuvaa ottaa. Näillä saa ihan kivat ripset, mutta menee myös todella helposti paakkuun. Hyvin varovaisesti saa siis näitä laittaa.

Viimeisenä vuorossa on huulet, ja mulla ei ole mitään yhtä tiettyä, mitä arkimeikissä huuliin laittaisin. Laitan ihan fiiliksen mukaan, ja jos huulet tuntuu tosi kuivilta, laitan ihan pelkästään huulirasvaa. Se on mun mielestä todella kamalan näköistä, kun on rohtuneet huulet, ja siihen vedetään huulipuna päälle. Ehdottomasti huulien kosteutus on myös todella tärkeää!

No, tähän loppuun olisi tietysti kiva laittaa lopputuloksesta kuva. Mutta arvatkaapa mitä, kyllä, kiireessä unohdin ottaa sen. Yritin vielä myöhemmin päivällä, mutta ne oli heilahtaneita otoksia. Joten, se nyt tällä kertaa jää. Varmasti kuitenkin täällä tulee näkymään, millainen se arkimeikkini on. 

Ja tosissaan, niitä vinkkejä esim. paremmista sudeista tms. saa ehdottomasti antaa. Mä otan niitä todella mielelläni vastaan, koska aina on kiva löytää uusia lempparituotteita, joiden kanssa meikkaus on kivaa ja helppoa :)

Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, on jo niin hirveän väsynyt, että ei enää silmät toimi kunnolla. Nyt pää tyynyyn ja peitto korville. Öitä! <3

Weekend

Kerrankin ihanan rauhallinen viikonloppu takana. On ehtinyt levätä kunnolla, sekä nähdä rakkaita ihmisiä. Eikä se vielä suinkaan pääty, kun huomenna vietetään isänpäivää kahdessa paikassa. Päivä aloitetaan Miskan vanhempien luona ja päätetään siskoni luokse, jonne meidän perhe kokoontuu. Juhlapyhät on kivoja, sillä silloin on "pakko" nähdä perhettä ja sukua. Ja ei, älkää ketään ymmärtäkö väärin sanaa pakko. Se meinaa tässä kohtaa sitä, että arkena tuntuu olevan aina niin kiire ja kaikkea "tärkeää" tekemistä. Mikä loppujen lopuksi on tärkeämpää kuin oma perhe? Niin, ei mikään. Juhlapyhinä kuitenkin kaikki kokoontuu yhteen. Ne on hetkiä, joita mä itse arvostan suuresti. 

Aloitettiin isänpäivän juhliminen jo tavallaan tänään, kun iskä tuli meille hakemaan koiransa hoidosta, ja keitettiin kahvit samalla. Mulla on aina joku pakko, kun joku tulee kylään, että kahvin kanssa täytyy olla myös jotain tarjottavaa. Eikä sen niin väliä, mitä se on, kunhan jotain löytyy. Tänään oltiin justiinsa sattumalta kaupalta, kun isi soitteli, niin ostettiin aivan ihania (:D) pakastepullia ja cocktailpiirakoita. Piirakoiden kylkeen kotona valmistin munavoin, joka on aina yhtä hyvää ja kippo tyhjenee hirveää vauhtia... pääasia että maistuu. 

Vaikka viikonloppu on tähän mennessä ollut älyttömän rento ja on ollut kivaa vain olla, tänään pääsee  leipomaan ja pitää paketoida meidän molempien isien lahjat. Jostain syystä uskon, että Miska ei ala säätämään sellofaanin sekä lahjanarun kanssa, joten se taitaa jäädä mulle. Niin kuin myös marjapiirakka, joka lähtee huomenna meidän mukaamme kylään. :)

Oikein ihanaa isänpäivää kaikille, viettäkää se yhdessä. Isit on tärkeitä! <3 

Tässä kohtaa pakko todeta yksi juttu: viisi kuukautta (melkein) asuttu omillaan, eikä meillä vieläkään ole kahvisarjaa. Aina kun joku tulee kahville, niin mä nolona kaivan kaapista jokaiselle erilaisen kupin :D No, ehkä uuteen kotiin me saadaan joku sarja... joku ihana Arabia esimerkiksi. Tai sitten jos vaikka joulupukki lukisi tämän, ja toisi meille... ;)